Toisiko taantuma järkeä kunnallisten kiinteistöjen käyttöön?

Voitteko kuvitella leipomoa, jolla on eri tehdasrakennus voipullien ja korvapuustien tekemistä varten? Aamupäivällä tehdään tehtaassa A voipullia ja iltapäivisin siellä on hiljaista. Aamupäivisin taas tehdas B on hiljainen ja vasta iltapäivällä se herää eloon, kun siellä aloitetaan korvapuustien leivonta. Yritykset - ainakaan kannattavat yritykset - eivät toimi näin hölmösti. Kunnat sen sijaan toimivat. Monissa vanhusten toimintakeskuksissa toiminta painottuu aamupäivään ja alkuiltapäivään. Iltaisin talo on pimeä. Nuorisotaloja sen sijaan ei tarvita lainkaan silloin, kun nuoret ovat koulussa. Niitä tarvitaan loppuiltapäivästä ja iltaisin. Miksi ihmeessä kunnat rakentavat erikseen nuorisotalot, vanhusten ja omaishoitajien toimintakeskukset, päiväkodit jne. Järkevällä tilasuunnittelulla, erilaisia siirrettäviä ja lukittavia seiniä ja kaappirakennelmia käyttäen samat neliöt voivat olla hyötykäytössä aamuseitsemästä iltakymmeneen. Parhaimmillaan tilojen yhteiskäyttö tarjoaa mahdollisuuden myös eri sukupolvien väliselle kohtaamiselle. Entäpä jos lapset/nuoret ja vanhukset leipovat yhdessä ja kahvittelevat klo 17 samassa toimintakeskuksen kahviossa - tai nuoret ja vanhat käyttävät iltapäivällä samaa kuntosalia? Tilojen hyötykäyttö on kunnalle edullinen vaihtoehto, mutta samalla se on myös ekologinen tapa toimia.

Putkiremonttilomista euroja muuttotappiokunnille

Työssäni olen kohdannut lukuisia helsinkiläisiä eläkeläisiä, joita ahdistaa tuleva putkiremontti. Eläke on pieni eikä vanhus tiedä, mistä löytäisi asunnon 3-4 kk remontin ajaksi. Muuttotappiokunnilla on kokonaisia vuokra-asuintaloja lähes tyhjillään. Rahaa kuluu lämmitykseen ja pakollisiin korjauksiin, vaikka kunta ei saa asunnoista tuloa. Tällainen kunta voisi järjestää täyden palvelun putkiremonttilomia. Kunnan vuokra-asunto on kannattavaa vuokrata näille lomalaisille vaikka pelkkien lämmityskulujen hinnalla. Samalla paikallinen ruokakauppa, apteekki ja parturi saavat asiakkaan. Kukin asukas tuo halutessaan mukanaan television, muu kalustus saadaan luultavasti keräilemällä ylijäämätavarat kuntalaisten asunnoista. Jos seurakunta, Marttakerho ja vastaavat toimijat ovat valmiita ottamaan tulokkaat lämpimästi vastaan, joku 25 neliön helsinkiläisyksiön asukas saattaa päätyä vaihtamaan asuntonsa pysyvästi kunnan 40 neliön kaksioon - kun vielä vuokrakin laskee.