Marjamatkoista tulonlähde valtiolle

Suomen vankilat pullistelevat ja valtiontalous on aina alijäämäinen. Valtion kannattaa ottaa käyttöön rangaistustapa, josta ei aiheudu valtiolle kuluja vaan päinvastoin rangaistuksien määrän lisääntyessä valtion tulotkin kasvavat. Ehdotan, että talousrikollisille, myymälävarkaille, rattijuopoille sekä yhteistä omaisuutta tuhonneille nuorille määrätään rangaistukseksi yhdyskuntapalvelua marjamatkojen muodossa. Rikoksesta riippuen henkilö saa rangaistukseksi tietyn määrän vuosittaisia 6-10 viikon marjanpoimintamatkoja Pohjois- tai Itä-Suomeen. Näiden matkojen aikana (esim. kolmessa vuodessa) rikollisen pitää poimia tietty etukäteen määritelty kilomäärä marjoja, joista saatu ansio tuloutuu valtiolle. Huono marjavuosi siirtää rangaistuksen suorittamista. Marjamatkat on yksinkertaisinta toteuttaa siten, että valtio ostaa yksityisiltä palveluntuottajilta marjastuspaketteja, joihin kuuluu junamatka, majoitus ja kuljetukset ja opastukset perillä. Kukin marjastaja poimii ensimmäiset viikot kattaakseen matka- ja majoituskulunsa. Seuraavien viikkojen marjakiloilla hän suorittaa rangaistustaan. Alaikäiset marjanpoimijat saisivat kukin hyvämaineisen paikallisen poimijan seurakseen. Kyseinen marjanpoimija saisi tietyn kilomäärän nuoren poimimista marjoista palkkioksi valvontatehtävästään. Joidenkin marjamatkalaisten kohdalla on tietysti se riski, että he istuvat kuusi viikkoa mättäällä eivätkä poimi marjan marjaa, jolloin matkat ja majoitus jäävät valtion maksettaviksi. Riski lienee kuitenkin aika pieni. Ensinnäkin istuminen paikallaan suolla tai metsässä hyttysten tai mäkäräisten syötävänä kuuden viikon ajan kymmenen tuntia päivässä on luultavasti pahempi rangaistus kuin liikkuminen marjoja poimien. Toiseksi motivaatiota lisää tieto siitä, että marjamatkat jatkuvat kyseisen henkilön kohdalla vuodesta toiseen, kunnes vaadittu kilomäärä on poimittu.